La Cocotte2019-10-11T06:30:20+03:00Blog Integration Feed Generatorhttps://lacocotte.vuodatus.net/lacocottehttps://lacocotte.vuodatus.net/<![CDATA[Kattilat paikoillaan!]]>Olemme siis asettuneet Brysseliin. Muuton jälkeen olin kolme viikkoa lasteni kanssa Suomessa. Sitten alkoi koulu ja paljon, paljon kaikkea mielenkiintoista tapahtuu koko ajan.
Mietin jo ehdinkö, viitsinkö, jaksanko tätä blogia enää pitää, kun on ne kaksi muutakin.
Katsotaan nyt jonkun aikaa vielä.
Ruoka-aiheeseen liittyen...olen niin iloinen kun täällä kauppojen valikoimat ovat kovasti enemmän mieleeni kuin Hollannissa. Lihan laatu on parempi aivan tavallisessa pikkukaupassakin, vihannekset ja hedelmät ovat tuoreita. Mikä parasta, hintataso on Hollantia alhaisempi.
Ilokseni aivan kotimme läheisyydessä on useampikin hyvä leipomo. Belgialaiseen tapaan myös suklaapuoteja on tiheässä. Erilaisia olutmerkkejä on yli neljäsataa. Ihania jäätelöbaareja olen löytänyt jo muutaman. On oikein makoisa olo! ]]>2007-09-10T19:54:00+03:002019-10-11T06:29:36+03:00https://lacocotte.vuodatus.net/lue/2007/09/kattilat-paikoillaanlacocottehttps://lacocotte.vuodatus.net/<![CDATA[Kidney-papusoppa]]> - 400 gramman tölkki Kidney-papuja - 4-5 perunaa - tölkki tomaattimurskaa (tai kokonaisia, kuorittuja tomaatteja) - kasvisliemikuutio
Ison kattilan pohjalle hiukan öljyä. Kuullota siinä hiukan huuhdeltuja papuja ja lohkoiksi leikattuja perunoita. Älä ruskista. Kaada päälle sen verran vettä että aineet juuri ja juuri peittyvät. Lisää kasvisliemikuutio ja tomaattitölkillinen. Keitä, kunnes perunat ja pavut ovat pehmeitä. Soseuta sauvasekottimella. Voi lisätä vielä vettä (tai kermaakin) jos vaikuttaa liian paksulta makuusi. Mausta chilijauheella (tai tuoreella chilillä, makusi mukaan), hiukan vielä ehkä suolaa, basilikakin käy... Ja se on hyvää! ]]>2007-06-12T12:14:00+03:002019-10-11T06:29:38+03:00https://lacocotte.vuodatus.net/lue/2007/06/kidney-papusoppalacocottehttps://lacocotte.vuodatus.net/<![CDATA[Retiisejä]]> Tykkäättekö retiiseistä? Miten valmistettuna, minkä kanssa? Mieheltäni olen oppinut tykkäämään niistä niin, että syön raakana ja ripottelen suolaa päälle. Appi syö raakana, ja vetää paljon suolaista voita päälle. Ajaa ilmeisesti suunnilleen saman asian. Jotkut syövät majoneesin kanssa, olen kuullut. ]]>2007-06-05T23:25:00+03:002019-10-11T06:29:40+03:00https://lacocotte.vuodatus.net/lue/2007/06/retiisejalacocottehttps://lacocotte.vuodatus.net/<![CDATA[La Cocotte keskittyy siirtämään kattilansa muualle...]]> Tarjoilen tässä vaan raparperipiirakkapalat ja jäätelöä kun on hiukan huono omatunto blogihiljaisuudesta. Totta puhuen tuleva muutto vie nyt aikalailla ajan ja ajatukset. Toki meillä edelleen syödään muuttokiireistä huolimatta, mutta juuri nyt ei irtoa reseptejä eikä paljon ajatuksiakaan.
Yhden jutun haluan sentään kertoa: sain meidän Suomi-koulun vanhemmilta läksijäislahjaksi tämän kirjan, jota olen pitkään halunnut! Se on juuri niin mainio kuin kuvittelinkin. Siinä ei ole pelkästään mielenkiintoisia reseptejä, vaan myös erittäin kauniita kuvia ja mielenkiintoisia juttuja. Luen mielelläni keittokirjaa muulloinkin kun keittiössä kesken ruuanvalmistuksen. Mitä kivoja keittokirjoja voitte suositella? ]]>2007-06-01T17:20:00+03:002019-10-11T06:29:43+03:00https://lacocotte.vuodatus.net/lue/2007/06/la-cocotte-keskittyy-siirtamaan-kattilansa-muuallelacocottehttps://lacocotte.vuodatus.net/<![CDATA[Pestoa]]> Muistan etten alkuun pitänyt pestosta. Olen tykännyt koko aikuisikäni valkosipulista, ja se puhutteli kyllä pestossakin..mutta jotenkin en pitänyt basilican ja pinjansiementen yhdistelmästä. Vai liekö parmesan joka hiukan tökki.
Vuosien mittaan aloin pitää pestosta, ja viimeiset 5 vuotta olen ajatellut että se on yksinkertainen, maistuva ja helppo pastan lisä. Laitan omaan pestooni pinjansiemeniä, basilikaa, parmesania, oliiviöljyä, valkosipulia, suolaa ja mustapippuria. Määristä en osaa sanoa, sillä maistelen ja lisään sitä mitä suu kertoo tarvittavan. Tämä jos joku on makuasia. Sitä paitsi joinakin päivinä kaipaa enemmän valkosipulia kuin toisina, joskus pestosta tulee paljon vihreämpää kuin toisinaan.
Miehen sisaren mies on kotoisin Marseille:sta, ja hän sanoi että on kotona oppinut laittamaan mukaan myös joko aurinkokuivattuja tomaatteja, tai makeita, aivan pieniä tomaatteja. Vaihtoehtoisesti oliiveja. Olen kokeillut noita molempia, ja tomaattiversio on makuuni. ]]>2007-05-24T22:50:00+03:002019-10-11T06:29:45+03:00https://lacocotte.vuodatus.net/lue/2007/05/pestoalacocottehttps://lacocotte.vuodatus.net/<![CDATA[Lättyjä!]]>Lättyjen kanssa tykkään syödä vadelmahilloa. Toinen pojistani on myös vadelmahillon kannalla, toinen ei pane mitään päälle, mies laittaa mitä vain makeaa - paljon.
Reseptini on tällainen: 3 kananmunaa 5 dl maitoa 2,5 dl jauhoja (usein noin puolet tuosta laitan kokojyväjauhoja ja loput tavallisia vehnäjauhoja) suolaa
Vatkaan munat hyvin, lisään maidon ja vatkaan edelleen, lisään pikkuhiljaa jauhot ja vatkaan, vatkaan...suola perään ja taikina turpoamaan ainakin tunniksi. Paistan lätyt matalareunaisessa suuressa pannussa voilla. Tuolla ohjeella tulee n. 12 ohutta, suurta lättyä.
Millaisia ovat sinun lättysi? Tai ehkä ne ovatkin ohukaisia? Mikä hillo on suosikkisi, vai oletko ehkä sokerin ystävä? Onko sinulla joitakin supervinkkejä hyvien lättyjen tekemiseksi? Joidenkin olen kuullut panevan kivennäisvettä taikinaa ilmavan taikinan saamiseksi. En ole kokeillut, kun ajattelen tuon vatkaamisen (myös aina juuri ennen kuin kaadan taikinaa pannuun) riittävän. Onko joku kokeillut kuplavettä, toimiiko?
]]>2007-05-21T12:37:00+03:002019-10-11T06:29:47+03:00https://lacocotte.vuodatus.net/lue/2007/05/lattyjalacocottehttps://lacocotte.vuodatus.net/<![CDATA[Pastaa!]]> Tähän asti olen käyttänyt "mitä tahansa vehnäjauhoja", mutta eilen kokeilussa oli ensimmäistä kertaa kuvan jauhot, joista en aio enää luopua! Ne ovat karkeita ja toimivat paljon paremmin kuin muut. Sataan grammaan jauhoja pannaan yksi muna. Minun vakiomääräni on usein kolmesataa grammaa. Sekaan vielä suolaa ja jonkun verran oliiviöljyä. Olen sen jättänyt poiskin joskus kun se on ollut loppu, eikä ole juuri haitannut. Nyt jos koskaan sitten kädet taskuista ja töihin! Upota sormet taikinaan ja vaivaa siitä mukava pallo. Vaivaan itse ensin kulhossa ja sitten pöydällä jonkun aikaa. Sitten muovikelmussa jääkaappiin. Kun taikinaa aletaan työstää se ei kuitenkaan saa olla liian kylmää, joten älä liioittele. Kokeilemalla huomaat milloin taikina tuntuu kaikinpuolin oikealta. Tässä koneella on jo ajeltu useamman kerran joten levy on saatu ohueksi. Nyt se tulee toisesta päästä ulos tagliatellena. Kätevää! Joillekin ruuanlaitto on vain välttämätön paha ja ajanhukkaa. Kaupasta saa valmiina pastaa kaikissa muodoissa niin kuivattuna kuin tuoreenakin. Vertaan tätä touhua kuitenkin vaikka käsitöiden tekemiseen. Se on hauskaa ja käsiensä työn näkee heti. Tämä on myös lasten kanssa onnistuva juttu. Niille jotka pelkäävät suttaamista - se on vain vehnäjauhoa ja teillä on pesukone! Pastaa voi myös itse maustaa lukuisilla eri tavoilla. Voi tehdä myös vaihteeksi ohutta spagettia tai lasagnelevyjä. Koska ruoka on usein paitsi hyvää myö kaunista, pari kuvaa vielä.... ...pasta odottaa keittämistä pyyhkeen päällä... ...lähikuva hyvin jauhoitetusta tuotteesta. Jauhojen kanssa ei kannata kainostella, sillä se pitää pastan irtonaisena ja keittämisen aikana se katoaa. Keittoaika on vain ihan muutama minuutti hyvin väljässä, suolavedessä. Jotkut kaatavat valmiin pastan joukkoon oliiviöljyä, minä teen sen riippuen siitä, minkä kanssa tätä syödään. Kaveriksi käy tietysti vaikka pesto - josta ensi kerralla lisää!
]]>2007-05-17T09:43:00+03:002019-10-11T06:29:49+03:00https://lacocotte.vuodatus.net/lue/2007/05/pastaalacocottehttps://lacocotte.vuodatus.net/<![CDATA[Ajatuksia ruuasta - pää sekaisin ruokakaupan hyllyn äärellä]]> Joskus olen varovasti yrittänyt herättää keskustelua siitä, ovatko nuo kaikki aivan välttämättömiä..mutta yleensä olen saanut ryöpyn niskaani. "Säästävät aikaa, "ovat niin käteviä", "ei tartte itse alkaa vääntään" ovat yleisimpiä perusteluja tuotteiden tarpeellisuudelle. Light-tuotteiden kirjo on valtava, erilaisten maitotuotteiden myös. Valmiiksi maustettuja niitä ja näitä löytyy. Toisaalta olen kuullut ettei esim. kania voi ostaa kuin ehkä jostakin erikoisliikkeestä, ehkä kauppahalleista?
Miksi joissakin maissa kukoistavat monenmoiset tuotteet, joita ei muualla tunneta (tai joiden käyttö on vähäistä)? Kummin päin se menee; Suomen kansa ostaa sitä mitä tarjotaan VAI sitä tarjotaan mitä Suomen kansa vaatii ja haluaa?
Entä sitten hinta? Yksi paljon minussa kummastusta herättänyt tuote oli aikoinaan valmiiksi murusteltu Aura-juusto. Mitä ihmettä? Meneekö murusteluun niin paljon aikaa, ettei sitä voi itse tehdä? Haluaako joku maksaa siitä että tuote on valmiiksi muruina (sillä selvähän se on, että hinta on palaa kalliimpi)? Ostaako teistä moni valmiiksi siivutettua juustoa? Saanko kysyä miksi, kun minusta siivun vetäisy höylällä kestää alle kaksi sekuntia, enkä vielä ole nähnyt valmiiksi siivutettua juustoa joka pysyisi pehmeänä reunoistaan (kalliista erikoispakkauksesta huolimatta!) ja joka ei maksaisi rutosti enemmän kuin juustopala...Olen niin perusnuuka etten osta myöskään valmiiksi siivutettuja sipuleita, en valmiiksi kuorittuja ja lohkottuja keittoperunoita (pakasteena) ja mitä kaikkea sitä onkaan.
Jotkut tuotteet ovat mielestäni hiukan väkisin tehtyjä. Että ensin tuote, sitten keksitään mihin sitä voisi käyttää. Pullosta puristettava juokseva juusto..hyvä ihme! Menee yli ymmärryskykyni monessakin suhteessa.
Mitä mieltä olette näistä tuotteista? Ajatelkaa vaikka kaikki erilaisia maitotuotteita tai leivontaan tarkoitettuja uutuuksia. Ajatelkaa lihateollisuuden ihmeitä ja pakastealtaiden tavaroita. Onko jotakin aivan tuikitavallista jota soisitte löytävänne nykyistä helpommin...näiden kaikkien uutuuksien ja erikoisuuksien sijasta?
Onko joku joskus kellosta katsonut säästyneen ajan jos on käyttänyt jotakin ruuanlaittoa nopeuttavaa tuotetta? Oliko ero merkittävä? Oliko lopputulos tyydyttävä? Mihin mahdollisesti säästynyt aika kului? Entä paljonko enemmän rahapussia verottivat valmiiksi tai puolivalmiiksi sekoitetut tuotteet?
Lopuksi haluan sanoa, etten sinänsä vastusta vaikkapa eineksiä TÄYSIN, mutta että itse pyrin pitämään järjen päässä mitä tulee lisäaineisiin, lisähintaan ja sen sellaiseen.
Omat syömiseni ja mielihaluni ruuan suhteen kulkevat usein jaksoissa. Kesällä on taatusti aina pitkä jakso, jolloin haluan syödä fetasalaattia melkein päivittäin. Ensimmäisen kerran pakkosaada -ajatus tulee yleensä jo keväällä, eikä mikään estä tietysti syömästä fetasalaattia vaikka keskellä kylmää talvea. Silti tämä on minulle ehdottomasti ruoka johon yhdistän päässäni lämpimät päivät (ja illat!), valkoisen leivän, viinin...
Olen käynyt ystävieni kanssa keskusteluja (ja melkein kiistojakin!) siitä millainen on "hyvä fetasalaatti". Ne suhteet, ne suhteet...Joku haluaa enemmän kurkkua, joku suhteessa enemmän sipulia, yksi panee tomaattia, toinen sanoo ettei se kuulu "oikeaan" fetasalaattiin. Pitääkö kurkku kuoria, pannaanko sekaan suolaa ja pippuria, entä kastikkeeksi? Makuasioita, niinpä niin.
Omaksi versiokseni on muotoutunut salaatti, jossa on lehtisalaattia, kurkkua (ei kuorittua), hiukan tomaattia, paljon sipulia (usein punasipulia) - ja tietysti fetaa. Jos voin valita, en laita mitään valmiiksi pilkottua kumimaista tuotetta. Jos muuta ei ole, sekin menee. Tiedättehän...joskus on vain pakko saada jotakin ruokaa ja heti! Päälle huljautan balsamicoa ja oliiviöljyä, ripottelen hiukan suolaa ja mustapippuria.
Joskus nuorena (parikymmentä vuotta sitten) kun reissattiin paljon Kreikassa ja Kreetalla jne. söin fetaa ensimmäisen kerran. Muistan ne matkakohteitten vaatimattomat ravintolat rantojen lähellä. Auringonoton lomassa kävimme syömässä hyvin usein juuri fetasalaattia. Sitä oli aina paljon, ja se oli herkullista.
Kanaksi kelpaa tietysti mikä kana hyvänsä, mutta niissä ON valtavia eroja. Kokeilemalla huomaat sen, ja ehkä jatkossa siirryt käyttämään eri paikasta ostettua kanaa.
Aineiden määrä on ihan mysteeri, ainut mitä voin sanoa on että tee marinadia tarpeeksi ja tee siitä tarpeeksi löysää. Vaikka suolasta puhuttaisiin kuinka pahaa, sitä ei kannata säästellä, sillä suolaton kana on suhteellisen ankeaa purtavaa.
Garam massala -seos sisältää korianteria, kuminaa, kanelia, kardemummaa, pippuria, suolaa jne. Kannattaa kokeilla ellei ole tuttu! Toki hyvä marinadi syntyy vaikka currysta, suolasta, pippurista - enkä valkosipulia lisäisin vielä (maun mukaan, tietysti). Kokeilemalla suu kertoo mitä kannattaa panna ensi kerralla enemmän, mitä vähemmän.
Aukaise nahkaa kanan pääpuolesta sen verran että saat pari sormea nahan alle nahkaa lihasta irrottamaan. (Tällä kertaa kävi tietysti niin, että nahka repesi hiukan...kovin helposti se ei yleensä repeä). Kun nahka on irtonainen (muttei siis pois kanan päältä!) ujuta nahan alle käsin tai pitkällä lusikalla marinadia. Hiero kanan pintaa jolloin mausteet leviävät nahan alla mukavasti.
Loput marinadista levitetään kanan pinnalle. Hiero sitä ihan joka kohtaan, siipien alle, koipien alle jne. Kuin antaisit "hierontaa" kanalle! Anna maustua mielellään ainakin n. 5 tuntia jääkaapissa, enempikään ei haittaa, hiukan vähempikin on ok, mutta ihan heti ei kanaa kannata paistaa.
Kun paistamisen hetki tulee, ota kana tarpeeksi aikaisin huoneenlämpöön, laita sitten uuniin joka on n. 180 astetta ja paista noin kilon kanaa n. 1h 20 min. Uuneissa on eroja joten muuta paistoaikaa uunillesi sopivaksi.
Marinadin voit tehdä esim. aamulla (tai ed. iltana) ja laittaa sen lihaan. Illalla on edessä vain paistaminen, joka tietysti tapahtuu itsekseen. Kerran, pari voi kanan kiepauttaa vatsalleen/selälleen uunissa, hiukan paistonesteellä valellen, siinä kaikki.
