Ei mikään maata mullistava eikä uusi keksintö - eikä varsinkaan minun! Haluankin lähinnä vain muistuttaa tästä yksinkertaisesta ja maukkaasta salaatista.



Omat syömiseni ja mielihaluni ruuan suhteen kulkevat usein jaksoissa. Kesällä on taatusti aina pitkä jakso, jolloin haluan syödä fetasalaattia melkein päivittäin. Ensimmäisen kerran pakkosaada -ajatus tulee yleensä jo keväällä, eikä mikään estä tietysti syömästä fetasalaattia vaikka keskellä kylmää talvea. Silti tämä on minulle ehdottomasti ruoka johon yhdistän päässäni lämpimät päivät (ja illat!),  valkoisen leivän, viinin...

Olen käynyt ystävieni kanssa keskusteluja (ja melkein kiistojakin!) siitä millainen on "hyvä fetasalaatti".
Ne suhteet, ne suhteet...Joku haluaa enemmän kurkkua, joku suhteessa enemmän sipulia, yksi panee tomaattia, toinen sanoo ettei se kuulu "oikeaan" fetasalaattiin. Pitääkö kurkku kuoria, pannaanko sekaan suolaa ja pippuria, entä kastikkeeksi? Makuasioita, niinpä niin.

Omaksi versiokseni on muotoutunut salaatti, jossa on lehtisalaattia, kurkkua (ei kuorittua), hiukan tomaattia, paljon sipulia (usein punasipulia) - ja tietysti fetaa. Jos voin valita, en laita mitään valmiiksi pilkottua kumimaista tuotetta. Jos muuta ei ole, sekin menee. Tiedättehän...joskus on vain pakko saada jotakin ruokaa ja heti! Päälle huljautan balsamicoa ja oliiviöljyä, ripottelen hiukan suolaa ja mustapippuria.

Joskus nuorena (parikymmentä vuotta sitten) kun reissattiin paljon Kreikassa ja Kreetalla jne. söin fetaa ensimmäisen kerran. Muistan ne matkakohteitten vaatimattomat ravintolat rantojen lähellä. Auringonoton lomassa kävimme syömässä hyvin usein juuri fetasalaattia. Sitä oli aina paljon, ja se oli herkullista.