Olemme siis asettuneet Brysseliin. Muuton jälkeen olin kolme viikkoa lasteni kanssa Suomessa. Sitten alkoi koulu ja paljon, paljon kaikkea mielenkiintoista tapahtuu koko ajan.

Mietin jo ehdinkö, viitsinkö, jaksanko tätä blogia enää pitää, kun on ne kaksi muutakin.

Katsotaan nyt jonkun aikaa vielä.

Ruoka-aiheeseen liittyen...olen niin iloinen kun täällä kauppojen valikoimat ovat kovasti enemmän mieleeni kuin Hollannissa. Lihan laatu on parempi aivan tavallisessa pikkukaupassakin, vihannekset ja hedelmät ovat tuoreita. Mikä parasta, hintataso on Hollantia alhaisempi.

Ilokseni aivan kotimme läheisyydessä on useampikin hyvä leipomo. Belgialaiseen tapaan myös suklaapuoteja on tiheässä. Erilaisia olutmerkkejä on yli neljäsataa. Ihania jäätelöbaareja olen löytänyt jo muutaman. On oikein makoisa olo!

Näin monessakin blogissa ohjeen tällaiseen papu-perunakeittoon ja päätin kokeilla. Ohjeet aina matkan varrella muuttuu, ja nyt kun olen jäänyt tukevasti keittoon koukkuun (ja olen sitä jo tehnyt monta kertaa) on ohjeekseni vakiintunut tämä:

- 400 gramman tölkki Kidney-papuja
- 4-5 perunaa
- tölkki tomaattimurskaa (tai kokonaisia, kuorittuja tomaatteja)
- kasvisliemikuutio

Ison kattilan pohjalle hiukan öljyä. Kuullota siinä hiukan huuhdeltuja papuja ja lohkoiksi leikattuja perunoita. Älä ruskista. Kaada päälle sen verran vettä että aineet juuri ja juuri peittyvät. Lisää kasvisliemikuutio ja tomaattitölkillinen. Keitä, kunnes perunat ja pavut ovat pehmeitä. Soseuta sauvasekottimella. Voi lisätä vielä vettä (tai kermaakin) jos vaikuttaa liian paksulta makuusi.
Mausta chilijauheella (tai tuoreella chilillä, makusi mukaan), hiukan vielä ehkä suolaa, basilikakin käy...

Ja se on hyvää!

Kävin nappaamassa nipun retiisejä poikani luokan kasvimaalta. Luokka on viikon leirikoulussa, joten tämän viikon puutarhakäynti jää väliin.

Tykkäättekö retiiseistä? Miten valmistettuna, minkä kanssa?
Mieheltäni olen oppinut tykkäämään niistä niin, että syön raakana ja ripottelen suolaa päälle.
Appi syö raakana, ja vetää paljon suolaista voita päälle. Ajaa ilmeisesti suunnilleen saman asian.
Jotkut syövät majoneesin kanssa, olen kuullut.

Tarjoilen tässä vaan raparperipiirakkapalat ja jäätelöä kun on hiukan huono omatunto blogihiljaisuudesta.
Totta puhuen tuleva muutto vie nyt aikalailla ajan ja ajatukset. Toki meillä edelleen syödään muuttokiireistä huolimatta, mutta juuri nyt ei irtoa reseptejä eikä paljon ajatuksiakaan.

Yhden jutun haluan sentään kertoa: sain meidän Suomi-koulun vanhemmilta läksijäislahjaksi tämän kirjan, jota olen pitkään halunnut!

Se on juuri niin mainio kuin kuvittelinkin. Siinä ei ole pelkästään mielenkiintoisia reseptejä, vaan myös erittäin kauniita kuvia ja mielenkiintoisia juttuja. Luen mielelläni keittokirjaa muulloinkin kun keittiössä kesken ruuanvalmistuksen.
Mitä kivoja keittokirjoja voitte suositella?

Muistan syöneeni ensimmäisen kerran pestoa äitini tekemänä n. 15 vuotta sitten. Voi olla kauemminkin, en ole varma.  Hän oli käsittääkseni saanut reseptin jonkun aikaa Espanjassa asuneelta veljeltään, joka on suuri hyvän ruuan ja juoman ystävä, ja joka oli kai maailmalla liikkuessaan tutustunut tuollaiseen ruokaan.

Muistan etten alkuun pitänyt pestosta. Olen tykännyt koko aikuisikäni valkosipulista, ja se puhutteli kyllä pestossakin..mutta jotenkin en pitänyt basilican ja pinjansiementen yhdistelmästä. Vai liekö parmesan joka hiukan tökki.

Vuosien mittaan aloin pitää pestosta, ja viimeiset 5 vuotta olen ajatellut että se on yksinkertainen, maistuva ja helppo pastan lisä.

Laitan omaan pestooni pinjansiemeniä, basilikaa, parmesania, oliiviöljyä, valkosipulia, suolaa ja mustapippuria. Määristä en osaa sanoa, sillä maistelen ja lisään sitä mitä suu kertoo tarvittavan. Tämä jos joku on makuasia. Sitä paitsi joinakin päivinä kaipaa enemmän valkosipulia kuin toisina, joskus pestosta tulee paljon vihreämpää kuin toisinaan.

Miehen sisaren mies on kotoisin Marseille:sta, ja hän sanoi että on kotona oppinut laittamaan mukaan myös joko aurinkokuivattuja tomaatteja, tai makeita, aivan pieniä tomaatteja. Vaihtoehtoisesti oliiveja. Olen kokeillut noita molempia, ja tomaattiversio on makuuni.