Ajattelen ruokaa hyvin paljon. Siksi päätin aloittaa ruokabloginkin kahden muun blogin lisäksi. Ajattelen ruokaa oikeastaan todella usein. Mietin mitä seuraavaksi kokeilisin, mitä haluaisin syödä, muistelen vanhoja lempiruokia vesi kielellä ja yritän keksiä uusia. Suhteeni ruokaan on kiihkeä mutta terve. Käytän mahdollisuuksien mukaan vain hyviä raaka-aineita, sillä siten onnistumisen mahdollisuudet kasvavat jo heti huimasti! Kannatan voita, kermaa ja käytän suolaa. En pidä ruokapöydän "terveystyranneista", jotka pilaavat muiden nautinnon huokailemalla kaloreita tai valistamalla suolan vaaroista. En laske kaloreita ja jätän light-tuotteet hyllylle, sillä syön mieluummin vähemmän sellaista mikä on mielestäni todella hyvää, kuin paljon sellaista, josta en pidä. Ja light-tuotteista en pidä. Enkä margariinista.
Perheeni on suomalais-ranskalainen ja usein kysytään "minkä maalaista" ruokaa syömme. Syömme kaikenlaista ruokaa yli kulttuurirajojen. Mieheni yksi suursuosikki on kaalilaatikko...ei niin kovin ranskalainen! Minun syömisiäni rajoittaa ainoastaan valitettava kala-allergia, mutta valmistan kalaa silti muille.
Käytämme pakasteita ja jonkun verran puolivalmisteita, mutta suurin osa ruuista tehdään alusta asti itse. Suurimpana syynä se, että pidän ruuanlaitosta - ja minulla on sille aikaa. Kokkaaminen on selkeästi myös harrastuksemme. Ruokakaupan lasku voi olla välillä valtava, mutta toisaalta emme pane rahaa ravintoloihin kuin äärimmäisen harvoin. Mukavia hetkiä syntyy silloin, kun ajan kanssa teemme yhdessä jonkun ruokalajin tai toinen tekee alkuruuan ja toinen pääruuan - tai jonkun jälkiruuan.
Luen keittokirjoja mielelläni ja katselen niiden kuvia. Pidän myös tv:n ruoka-ohjelmista ja ostan usein ruoka- ja viinilehtiä. Reseptejä noudatan joskus pilkun tarkasti - useinmiten en. Mausteita en juuri mittaa ja näppituntumaa voi harjoitella. Sopivan tuntuisen taikinan tunnistaa aika pienellä harjoittelulla, eikä sitten tarvitse jatkossa juuri mittailla! Mielestäni keittiössä pitää olla rohkea, nopea ja utelias. Sopii kyllä muillekin elämänalueilla. Jos jotakin ei ole kaapissa, kannattaa silti jatkaa ja rohkeasti korvata toisella aineella. Ihan aina lopputulos ei onnistu, mutta joskus saattaa saada lopputulokseksi alkuperäistä maukkaamman ja kiinnostavamman annoksen. Inspiraatio ja improvisointi - siinä pari meidän keittiömme kantavaa seinää.
Minusta kaikenlaiselle ruualle on paikkansa ja aikansa, niin "roskaruualle" kuin "kaksi heinää ristissä"-tyyppisille gourmetannoksillekin. Minusta mikään ruoka ei sinänsä ole epäterveellistä, lihottavaa tai haitallista (jos nyt siis pysytellään todellakin ihmisravinnoksi kelpaavissa aineissa). Kyse on määristä ja tasapainosta. Ajattelen myös niin, että kaikki hyvällä mielellä (ja jos mahdollista, hyvässä seurassa!) nautittu ravinto on ihmiselle hyväksi. Olen oppinut yhä paremmin kuuntelemaan kehoani ja tarjoamaan sille sitä mitä se kulloinkin pyytää, joskus suorastaan vaatii...Se voi olla joskus verinen pihvi tai litra jugurttia yhteenmenoon, joskus se voi olla vain hedelmiä yhden päivän aikana ja seuraavana päivänä puoli kiloa suklaata ja illalla kermaperunat ja puoli pulloa punkkua.
Ruoka on mielestäni paljon muutakin kuin mahan täytettä. Ruoka on tietysti ravintoa, eikä kukaan elä ilman sitä. Ruoka on minulle myös tapa helliä perhettä, ystäviä ja sukulaisia. Haluan tarjota hyville ihmisille hyvää ruokaa. Joskus onnistuu hyvin, joskus hiukan huonommin. Toivottavasti ainakin hyvä yritys huomataan! Tykkään kokata kivojen ihmisten kanssa. Keittiössä syntyy yleensä hyviä keskusteluja kun siinä samalla pilkotaan, sekoitetaan ja annetaan muhia. Joskus kokkeihin kaadetaan jonkun verran punaviiniäkin, eikä se yleensä pahenna tilannetta...Jos minulla joskus on mahdollisuus, toivoisin että keittiöön mahtuisi isot nojatuolit.
En ole koskaan kuvitellut olevani mestarikokki, mutta tiedän olevani "hyvä keittiössä" ainakin siinä mielessä, että osaan yhdistellä ennakkoluulottomasti, osaan korvata puuttuvia aineksia, osaan toimia nopeasti ja valmistaa paljon juttuja samaan aikaan, en mene paniikkiin "tärkeistäkään" ruokavieraista vaan luotan makuuni, jaksan olla aidosti innostunut siitä mitä kattilassa/uunissa/pannulla tapahtuu....ja ihan yksinkertaisesti; nautin ruuan tekemisestä, sen syömisestä ja muille tarjoamisesta.
Keittiössämme on melko vähän koneita. Kysymys on tilanpuutteesta, rahasta ja - ennen kaikkea - siitä, etten niin välitä kaikista hilavitkuttimista. Vanhassa usein vara parempi, keittiössäkin! Leivon vaikkapa pullaa sen verran harvoin, että minulle ei ole vaiva eikä mikään vääntää taikina käsin. Pidän käsilläni tekemisestä. Miksi siis antaisin jonkun koneen pyörittää kaiken alusta loppuun valmiiksi? Minusta ruokaan pitää koskea käsillä. Keittiömme on pieni, eikä siellä syödä vaan tehdään ja säilytetään ruokaa. Tila riittää siihen aivan hyvin. Kattiloita, pannuja sun muita on aika vähän, mutta toistaiseksi tarpeeksi. Maustehylly on suuri, ja sen sisältö kovassa käytössä.
Miksi nimi LA COCOTTE?
Se on ranskaa, ja tarkoittaa kahtakin asiaa. Ensimmäinen tarkoitus on pata/kattila, tietynlainen.
Toinen merkitys on naiselle tarkoitettu lempinimi tyyliin "sydänkäpy, muru, kulta".
Perheeni on suomalais-ranskalainen ja usein kysytään "minkä maalaista" ruokaa syömme. Syömme kaikenlaista ruokaa yli kulttuurirajojen. Mieheni yksi suursuosikki on kaalilaatikko...ei niin kovin ranskalainen! Minun syömisiäni rajoittaa ainoastaan valitettava kala-allergia, mutta valmistan kalaa silti muille.
Käytämme pakasteita ja jonkun verran puolivalmisteita, mutta suurin osa ruuista tehdään alusta asti itse. Suurimpana syynä se, että pidän ruuanlaitosta - ja minulla on sille aikaa. Kokkaaminen on selkeästi myös harrastuksemme. Ruokakaupan lasku voi olla välillä valtava, mutta toisaalta emme pane rahaa ravintoloihin kuin äärimmäisen harvoin. Mukavia hetkiä syntyy silloin, kun ajan kanssa teemme yhdessä jonkun ruokalajin tai toinen tekee alkuruuan ja toinen pääruuan - tai jonkun jälkiruuan.
Luen keittokirjoja mielelläni ja katselen niiden kuvia. Pidän myös tv:n ruoka-ohjelmista ja ostan usein ruoka- ja viinilehtiä. Reseptejä noudatan joskus pilkun tarkasti - useinmiten en. Mausteita en juuri mittaa ja näppituntumaa voi harjoitella. Sopivan tuntuisen taikinan tunnistaa aika pienellä harjoittelulla, eikä sitten tarvitse jatkossa juuri mittailla! Mielestäni keittiössä pitää olla rohkea, nopea ja utelias. Sopii kyllä muillekin elämänalueilla. Jos jotakin ei ole kaapissa, kannattaa silti jatkaa ja rohkeasti korvata toisella aineella. Ihan aina lopputulos ei onnistu, mutta joskus saattaa saada lopputulokseksi alkuperäistä maukkaamman ja kiinnostavamman annoksen. Inspiraatio ja improvisointi - siinä pari meidän keittiömme kantavaa seinää.
Minusta kaikenlaiselle ruualle on paikkansa ja aikansa, niin "roskaruualle" kuin "kaksi heinää ristissä"-tyyppisille gourmetannoksillekin. Minusta mikään ruoka ei sinänsä ole epäterveellistä, lihottavaa tai haitallista (jos nyt siis pysytellään todellakin ihmisravinnoksi kelpaavissa aineissa). Kyse on määristä ja tasapainosta. Ajattelen myös niin, että kaikki hyvällä mielellä (ja jos mahdollista, hyvässä seurassa!) nautittu ravinto on ihmiselle hyväksi. Olen oppinut yhä paremmin kuuntelemaan kehoani ja tarjoamaan sille sitä mitä se kulloinkin pyytää, joskus suorastaan vaatii...Se voi olla joskus verinen pihvi tai litra jugurttia yhteenmenoon, joskus se voi olla vain hedelmiä yhden päivän aikana ja seuraavana päivänä puoli kiloa suklaata ja illalla kermaperunat ja puoli pulloa punkkua.
Ruoka on mielestäni paljon muutakin kuin mahan täytettä. Ruoka on tietysti ravintoa, eikä kukaan elä ilman sitä. Ruoka on minulle myös tapa helliä perhettä, ystäviä ja sukulaisia. Haluan tarjota hyville ihmisille hyvää ruokaa. Joskus onnistuu hyvin, joskus hiukan huonommin. Toivottavasti ainakin hyvä yritys huomataan! Tykkään kokata kivojen ihmisten kanssa. Keittiössä syntyy yleensä hyviä keskusteluja kun siinä samalla pilkotaan, sekoitetaan ja annetaan muhia. Joskus kokkeihin kaadetaan jonkun verran punaviiniäkin, eikä se yleensä pahenna tilannetta...Jos minulla joskus on mahdollisuus, toivoisin että keittiöön mahtuisi isot nojatuolit.
En ole koskaan kuvitellut olevani mestarikokki, mutta tiedän olevani "hyvä keittiössä" ainakin siinä mielessä, että osaan yhdistellä ennakkoluulottomasti, osaan korvata puuttuvia aineksia, osaan toimia nopeasti ja valmistaa paljon juttuja samaan aikaan, en mene paniikkiin "tärkeistäkään" ruokavieraista vaan luotan makuuni, jaksan olla aidosti innostunut siitä mitä kattilassa/uunissa/pannulla tapahtuu....ja ihan yksinkertaisesti; nautin ruuan tekemisestä, sen syömisestä ja muille tarjoamisesta.
Keittiössämme on melko vähän koneita. Kysymys on tilanpuutteesta, rahasta ja - ennen kaikkea - siitä, etten niin välitä kaikista hilavitkuttimista. Vanhassa usein vara parempi, keittiössäkin! Leivon vaikkapa pullaa sen verran harvoin, että minulle ei ole vaiva eikä mikään vääntää taikina käsin. Pidän käsilläni tekemisestä. Miksi siis antaisin jonkun koneen pyörittää kaiken alusta loppuun valmiiksi? Minusta ruokaan pitää koskea käsillä. Keittiömme on pieni, eikä siellä syödä vaan tehdään ja säilytetään ruokaa. Tila riittää siihen aivan hyvin. Kattiloita, pannuja sun muita on aika vähän, mutta toistaiseksi tarpeeksi. Maustehylly on suuri, ja sen sisältö kovassa käytössä.
Miksi nimi LA COCOTTE?
Se on ranskaa, ja tarkoittaa kahtakin asiaa. Ensimmäinen tarkoitus on pata/kattila, tietynlainen.
Toinen merkitys on naiselle tarkoitettu lempinimi tyyliin "sydänkäpy, muru, kulta".
