Muistan syöneeni ensimmäisen kerran pestoa äitini tekemänä n. 15 vuotta sitten. Voi olla kauemminkin, en ole varma.  Hän oli käsittääkseni saanut reseptin jonkun aikaa Espanjassa asuneelta veljeltään, joka on suuri hyvän ruuan ja juoman ystävä, ja joka oli kai maailmalla liikkuessaan tutustunut tuollaiseen ruokaan.

Muistan etten alkuun pitänyt pestosta. Olen tykännyt koko aikuisikäni valkosipulista, ja se puhutteli kyllä pestossakin..mutta jotenkin en pitänyt basilican ja pinjansiementen yhdistelmästä. Vai liekö parmesan joka hiukan tökki.

Vuosien mittaan aloin pitää pestosta, ja viimeiset 5 vuotta olen ajatellut että se on yksinkertainen, maistuva ja helppo pastan lisä.

Laitan omaan pestooni pinjansiemeniä, basilikaa, parmesania, oliiviöljyä, valkosipulia, suolaa ja mustapippuria. Määristä en osaa sanoa, sillä maistelen ja lisään sitä mitä suu kertoo tarvittavan. Tämä jos joku on makuasia. Sitä paitsi joinakin päivinä kaipaa enemmän valkosipulia kuin toisina, joskus pestosta tulee paljon vihreämpää kuin toisinaan.

Miehen sisaren mies on kotoisin Marseille:sta, ja hän sanoi että on kotona oppinut laittamaan mukaan myös joko aurinkokuivattuja tomaatteja, tai makeita, aivan pieniä tomaatteja. Vaihtoehtoisesti oliiveja. Olen kokeillut noita molempia, ja tomaattiversio on makuuni.